Manu eläinlääkärissä

Manu-marsu oli jo jonkin aikaa vaikuttanut apaattiselta. Lisäksi se kuolasi syömisen aikana ja syöminen vaikutti vaikealta. Eikun taas soitto eläinlääkärille.

Vähän etukäteen pelotti miten näin pieni eläin kestää matkustamista ja vieraassa paikassa käymistä. Marsuthan ovat tunnetusti stressiherkkiä. Odotushuoneessa oli aika tungos, koirat haukkuivat ja Manu vaikutti pelokkaalta kantokopassaan. Onneksi lääkäri kutsui meidät viimein huoneeseen. Kuten arvelinkin, Manun poskihampaat olivat kasvaneet liian pitkiksi ja niitä piti lyhentää rauhoituksessa. Jotenkin kummassa myös yksi etuhampaista oli mennyt poikki (puutostila syömättömyyden takia?).

"Diagnoosi: hampaan liikakasvu, hammashoito
Alaposkihampaat pitkät, niitä lyhennetty poralla. Hammaspiikkejä tai haavaumia ei suussa ollut. Oikeaa alaetuhammasta lyhennetty hiukan. Toimenpiteen aikana saanut nestettä, vitamiini-ja kipulääkepistoksen nahan alle."

Kotona, heräämisen jälkeen Manu alkoi onneksi heti syödä. Koska Manu on vasta alle vuoden ikäinen, eläinlääkäri epäili vaivan uusiutuvan helposti, koska näin nuorella ei yleensä tällaisia vaivoja pitäisi olla. Kyseessä ilmeisesti periytyvä ominaisuus, ts. perinnollinen vika. Pitää seurata uusiutuuko vaiva.

Eläinlääkärillä ja maalla

Käytiimpä taas Roopen kanssa kontrollikäynnillä eläinlääkärissä. Roope oli ollut n. viikon ripulilla kermaviili-riisi-ruokavaliosta ja maitohappobakteeri-valmisteesta huolimatta ja vaikutti laihalta, joten aloin olla aika huolissani. Onneksi veriarvot olivat normaalit: trombosyytit 245 (150-500 raja-arvot). Ostettiin Roopelle säkillinen suolisto-ongelmaisen koiran sapuskaa, toivottavasti tällä päästään eteenpäin. Lisäksi Antepsinia pari tuntia aterioiden jälkeen. Kortisoonia lasketaan nyt hieman. Aiemmin sai siis 20 mg/pvä, nyt kokeillaan 17,5mg/päivä. Imurel pysyy samana, 35mg/joka toinen pvä.

Iltapäivä menikin kivempien asioiden parissa kun lähdimme koirien kanssa käymään tallilla ja koirat pääsivät pellolle juoksemaan.



Lisää kuvia löytyy täältä.